sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Quulumisiaa

Moikkeliskoikkelis kaikille! Pitkästä aikaa on taas aikaa kirjoitella blogia. Viimeks taisin kirjoittaa heinäkuun alussa, ennenkuin lähdin Puolustusvoimien huikeaan maailmaan. Aika intissä on mennyt todella nopeasti, ainakin alokas kausi, joka kesti sen 7 viikkoa. Aina välillä on tuntunut, että metsään hajoaa lopullisesti ja joskus taas on hyppinyt riemusta, kuinka kivaa intissä voipi olla. " Suomen sotilas on ekologinen, ainakun se pääsee metsään, se hajoaa...'' Mun mielestä sanonta pitää ihan paikkaansa. Ens viikolla sitä pääsee taas kokemaan viideks päiväksi Sotilaspoliisi erikoiskausi -leirillä.

Mutta joo, alokas kaudella opeteltiin ihan näitä intin perusasioita: asennot, levot, sulkeisia, tervehtimiset, tetsaukset=taisteluharjoitukset ja myös kriisitilanteessa (sodan aikana) toimimista. Alokaskausi meni nopeasti ja  intin maailmaan pääs nopeasti sisälle. Alussa se oli aikamoista palloilua sinnetänne ja kuraa valui niskaan , mutta nopeasti sitä oppi kokoajan uutta.

Armeijassa on oppinut kyllä arvostamaan  sotaveteraaneja. Sen huomaa leireillä parhaiten ja viellä erityisesti vartiovuoroissa. Istut kolmesta neljään taisteluparin kanssa poterossa. Oot just herännyt lämpimästä teltasta tunnin yöunien jälkeen ja pitäisi lähteä vartioon. On kylmä, pimeää,  nälkä, sataa vettä, vaatteet on litimärät ym.. Ja aina saa pelkää, koska vihollinen tulee metsästä. Ainainen kuoleman pelko valtaa pään, vaikka tiedät, että tää on vaan harjoitus. Mutta kun miettii niitä miehiä, ketkä on ihan oikeasti ollut samassa tilanteessa, mitä me armeijassa harjoitellaan, niin kyllä siinä pitää hattua nostaa. Ja kun vartiovuoro päättyy ja oot matkalla teltalle ja tiedät, että sulla on viellä tunnin kipinävahtivuoro edessä niin kyllä siinä pää tuntuu hajoavan lopullisesti. Ja samoilla silmillä sun pitäisi jaksaa ens päivän harjoitukset vetää, mitkä kestää melkein sen 12h vähintään. Kyllä yöunet jää vähille leireillä.. :)

Pääsin siis heti alokaskautena Sotilaspoliisikomppaniaan, sinne mihin halusinkin. Ne tehtävät tuntuu oikeilta ja siinä pääsee tekemään sitä, mitä ehkä jokupäivä itse tekee ammatikseen. Ainoa haittapuoli on tietenkin viikonloppu kiinniolojen määrä, mikä on aika paljon, mutta eiköhän niistäkin selviä. 9 kuukautta kestää, joten 5pvä huhtikuuta pääsee reservin aurinkoon lämmittelemään, kaks päivää ennen 20-vuotis synttäreitä on kotiutus, jebou! Mut kyllä se aika nopeasti menee, ainakin myöhemmin ajateltuna.

Itellä ei nyt oikein mitään muuta juttua kauheasti ole kerrottava, muuta kuin intti-juttuja. Eikä niistäkään paljoa irtoa tekstiä. Viikonloput on itellä ollut vapaat, poislukien alokaskauden kaks ensimmäistä viikkoa, jolloin oli pakollinen kiinniolo. Vaikka viikonloppu on "pitkä" niin kyllä se rajoittaa tekemisiä aikapaljon, eikä sitä jaksa ruveta raskaan viikon jälkeen sen ihmeempiä väsämään ja miettimään. Aika kuluu aika lepposasti ja rennosti ottaen. Ja tietty uutta Pleikka3:sta pelaten ;)

Mitä nyt kuntoilupuoleen tulee niin harmittaa hitsisti, kun ei kertakaikkiaan vaan jaksa raskaan päivän jälkeen enään lähteä nostamaan rautaa salille. Nyt on varmaan kaks kuukautta ollut niin, ettei oo kun muutama kerta tullut salilla käytyä. Kun siviilissä salikerrat painottui 3-4krt viikkoon. No mutta onneks on aikaa treenailla keväällä sitten. Ehkä rantakuntoon 2012. ;D  Aerobinen liikunta on kyllä nostattanut kuntoan roimasti. Melkein joka aamu on aina aamulenkki ja siihen päivän liikunnat: juoksut, taisteluharjoitukset ym. mukaanlukien. Ja vielä illalla komppanian omat jalkapallo-pelit ja lenkkeilyt päälle. Kyllä armeijassa ainakin kunto pääsee kohoamaan. Ja se onkin hyvä asia. Vielä kun saisi sen tuotua siviiliin mukaan, niin vola!

Armeijassa tätä ajan menoa ei oikein tunnu huomaavan. Sinne kun meni, oli kesä ja helle. Nyt vähänajan päästä (2,5kk) on jo syksy ja illat pimeitä. Aika on mennyt ihan wiuh, ohi silmien edestä.

Päivitellään nyt viikonlopun kuulumiset tältäviikolta. Lauantaina oltiin shoppailee Ikeassa. Lauran uuteen kämppään piti saada uusia huonekaluja ja tarvikkeita. No sitten lähdettiin niitä kokoilemaan ja kasaamaan. Kävin myös katsoo veljen lätkämatsia pitkästä aikaa ja sitten loppuilta menikin rennosti kotona saunoen. Sunnuntaina nyt rennosti kotona ja ulkoillessa ulkona. Kohta sitä täytyy taas heittää kurkkusalaatit päälle ja lähteä ajelemaan Parolannummea. Mutta ei siinä mitään, tietää taas että kohta pääsee lomille niin jaksaa vääntää koko viikon täysillä. :)

Aina on lomilla pitänyt kirjoittaa tätä blogia ja päivitellä kaikki kuulumiset, mutta ei oo vaan kerennyt tai ehtinyt. Intin viikonloppu lomat ei kumminkaan oon koulun kesälomiin verrattuna ollenkaan. Mutta nyt oli kerrankin aikaa istahtaa ja miettii, mitä kirjoittaa.. Enemmän ehkä armeijassa tulee Facebookissa päiviteltyä kuulumisia, niin sieltä ainakin viimeistään näkee mitä kuuluilee. Olis kiva nähdä kaikkia kavereita aina lomilla, niiin olkaahan yhteyksissä niin törmäillään!

Loppuun ajattelin lisätä muutamia kuvia nyt tän kesän ja armeijan ajalta. Ainakin valapäivästa on muutamia kuvia.. :)

Kiva jos lukasitte läpi, kommentoikaa ja kertokaa kuulumisianne ym.. Nähdään ku tavataan, chao!

-Jääkäri Laurila ;)





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti